Uuh. Nyt jännittää. Olen käynyt muutamassa työhaastattelussa viime aikoina. Osaan olen hakenut tosissani ja osaan taas vähän hakemisen hauskuudesta, josko tärppäisi. Haastatteluissa minulta on kysytty mitä omituisempia kysymyksiä. Olen joutunut miettimään tosissani asioita, jotka tekevät minusta sen persoonan joka olen. Olen  huomannut myös sellaisia asioita, jotka ovat laittaneet minut miettimään: mitä oikeasti haluan elämältäni? Onko minusta tähän hommaan, vai olenko kuvitellut koko tämän ajan olevani jotain sellaista, mitä oikeasti en olekaan? Välillä vähän pelottaa tunnustaa itselleen niitä tosiasioita, joita itsestään on todennut. Pitäisikö minun luovuttaa, aloittaa kaikki uudestaan ja palata takaisin lähtöruutuun? Vai löytyisikö tältä alalta sittenkin sellainen työ, jossa oikeasti voisin loistaa, ja johon minulla on jotain annettavaa? Varmaankin löytyy. Se paikka ei vaan ole vielä haussa.

Tänään saan tietää kahdesta työpaikasta, onko minut valittu. Osa minusta toivoo, että saisin edes toisen paikoista, toinen osa minusta toivoo etten minua valittasi kumpaankaan. Juuri äsken soi puhelin. En saanut ainakaan sitä toista paikkaa. Helpotti. Odotan toista puhelua.

Selailin mol.fi sivuja. Nyt siellä oli kaksi potentiaalista työpaikkaa, jotka kiinnostavat minua  ihan oikeasti. Taidan alkaa tekemään hakemuksia.